Elämäni neula Heikkinä

Minä joka sydämeni pohjasta vihaan soittamista, soitin tänään diabeteshoitajalle koska en tiennyt enää mitä tehdä. Verensokeriarvot on koko joulukuun hyppineet miten sattuu. Olen vaihtanut insuliinikynien neuloja, olen vaihtanut pistospaikkaa, olen ollut terve, ei ole ollut tulehduksia, olen laskenut aterian hiilihydraatit, pistänyt sitä insuliinia aina.... Mikään ei ole auttanut vaan ne sokerit on ruokailujen jälkeen ja iltaisin olleet vähintään 10.. Perusinsuliinin, jonka olen tyrkännyt reiteeni iltaisin, pitäisi vaikuttaa 20-30 tuntia mutta ilmeisesti minulla se vaikuttaa vähemmän aikaa joten sovittiin hoitajan kanssa, että laitan sitä nyt aamullakin sitten muutaman yksikön. Mitenköhän monta kertaa  mahdan sen vaan sitten unohtaa laittaa....?!

Diabeteksen ja varmasti monien muidenkin sairauksien kanssa eläminen on jokapäiväistä taistelua siitä, että asiat olisi mahdollisimman hyvin. Vaikka insuliini pitää minut hengissä niin on näillä kaikilla teoilla mitä tähän koko sairauteen liittyy, myös negatiivisia vaikutuksia.

A. Insuliinit maksaa. Aivan helvetisti. Mutta vaikka miten suomea ja varsinkin kelaa aina haukutaan paskaksi niin minä osaan tästä yhdestä asiasta olla kiitollinenkin sillä kela maksaa kaikki insuliinini. Kävin juuri eilen apteekissa hakemassa viisi pakettia lisää insuliinia ja maksoin taas kerran koko satsista sen 6e joka on siis joku omavastuu. Kaksi eri insuliinia 3e+3e. Vuodessa haen 3-4 kertaa insuiinia ja maksan siis yhteensä 18-24e. Aika pieni hinta hengissä pysymisessä minulle mutta yhteiskunnalle kallista. Eilen kun menin kassalle niin kuitissa luki Asiakkaalle 6,00e ja Kelalle 313,18e. Otan sitten kaksi tai 10 pakettia insuliinia niin maksan aina sen 6e mutta mitä enemmän otan sitä kalliimpaa se on kelalle. Jos nyt oma(ja muidenkin) annos olisi 4 kertaa kuukaudessa tuo sama niin 4x313,18= 1252, 72. Suomessa on n. 50 000 1 tyypin diabeetikkoa eli
50 000x1252,72= 626 306 000 euroa vuodessa 50 000 ihmisen insuliineihin.


B. Jätteen määrä. Joka ikinen insuliinikynä, ampulli, pahvipaketti, pahvilaatikko, neulat, neulalaatikot, lansetit...tuottaa hirveän määrän jätettä.
(Enkä edes tiedä kuinka paljon yksi 100kpl neulalaatikko maksaa mutta kaikki nämä tarvikkeetkin saan täysin ilmaiseksi sen kaupungin hoitotarvikejakelusta jossa olen kirjoilla...)

C. Verensokerin mittaaminen n. 7 kertaa päivässä kuluttaa siis 7 verensokeriliuskaa ja ennen kaikkea omia sormenpäitäni. Jokainen insuliinipistos kuluttaa joko vatsaani tai reittäni. Vaikka ne neulat on ihan minimaalisen ohuita niin ne tekee silti ns. haavan siihen kohtaan jonka lävistää ja keho joutuu sen jälkeen parantamaan ne. Tulee arpikudosta ja kovettumia, turvotusta, mustelmia,,, Tuhoan samalla omaa ruumistani kun sitä yritän pitää elossa.

D. No ne heittelevät verensokeriarvot rasittavat kuitenkin kaikkein eniten kroppaani. Liian matala verensokeri saa sydämen sykkeen kiivaaksi joka on muutamissa tapauksissa johtanut jopa sydänkohtaukseen. Liian korkea verensokeri vaikuttaa mm. silmänpohjiin, munuaisiin ja ääreishermostoon. Silmänpohjia täytyy laseroida(kuten itselläni), munuaisia varten voidaan joutua aloittamaan suojaava estolääkitys ja kun munuaiset eivät enää kunnolla toimi niin dialyysihoito. Neuropatiassa eli ääreishermoston toimintahäiriössä useampi hermo on vahingoittunut jonka seurauksena esim. raaja puutuu, on hermokipua ja pistelyä.

Edelleen hyvin yleinen harhahuulo on se, ettei diabeetikko voi syödä kuten muut. 1900-luvun alussa sairastuminen tiesikin ns. kuolemantuomiota kun insuliinia ei ollut, mitään ei voinut syödä, ihminen vain laihtui ja kuihtui pois.. Nykyisin on kuitenkin olemassa niin monia erilaisia insuliineja, ohuet neulat, verensokerimittarit ja insuliinipumput että diabeetikko voi syödä mitä haluaa. Viimeksi juuri jouluna itse sain kokea tämän harhaluulon kun heitin suuhuni useamman kuin yhden keksin ja isoäitini katsoi pöydän toisella puolella suu ammollaan ja ihmetteli miten muka voin syödä noin paljon sokeria. Niin mammakulta, insuliinin avulla.