Rest in peace Paul

Istun lukion käytävällä kavereideni kanssa. Meitä on siinä yhdellä penkillä viisi ja se natisee uhkaavasti liitoksistaan. Puhe on keskittynyt joihinkin tylsiin koulujuttuihin kunnes eräs seurassani olevista avaa suunsa ja kertoo jotain aivan muuta. "....Löydetty viime yönä menehtyneenä. Oli se ihan hyvä näyttelijä". Kuollut? Ihan hyvä näyttelijä? Heath Ledger ei voi olla kuollut!
Minulle hän oli muutakin kuin hyvä näyttelijä. Ihminen joka oli tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen vain 4 kuukautta aikaisemmin. Ihminen, johon olin sillä hetkellä niin palavasti rakastunut niin kuin ihmiseen jota ei koskaan voi saada itselleen, voi rakastua. Koko loppupäivä meni sumussa. Historian tunnilla näpräsin kännykkääni vaikka se oli ankarasti kielletty. Vaikka minulla ei ollut mitään halpaa nettiyhteyttä, minun oli pakko päästä lukemaan tuoreet uutiset. Ja siellä se oli. Uutinen joka romahdutti 16-vuotiaan teinitytön pilvilinnat. 

Tänään on uutisoitu toisesta melko merkittävän näyttelijän poismenosta ja se on tuonut mieleeni päivän tammikuussa 2008. Kuinka tuntemattoman ihmisen poismeno voi olla silti niin kaivertavaa. Tuntuu kuin joku kalman voima vääntäisi veistä vatsassa.
En ehtinyt kiintyä Paul Walkeriin vielä kovinkaan paljon. En muista milloin näin, tässä joskus vuoden sisällä se oli, vasta ensimmäisen Fast&Furious leffan mutta ehdin kiinnostua kyseisestä näyttelijästä.

Mutta ironista sekin, että täältä maan päältä poistuvat ne jotka merkitsevät minulle jotain. Bändi jonka löydän ja minulle selviää että ainoastaan yksi jäsen on enää elossa. Leffat joiden päähenkilöiden näyttelijät ovat kuolleet. Näen elokuvan jonka pääosa esittäjään ihastun ja hän kuolee muutaman kuukauden päästä.
Miksi he, miksi eivät ne jotka ihmiset muutenkin haluavat hengiltä? Mutta siihen on vain yksi oikea vastaus: Kuka nyt pahan tappaisi?

(kuva google)

RIP