Why are you wearing that stupid bunny suit? Why are you wearing that stupid man suit?

Eiliseltä kauppakäynniltä jäi kaivertelemaan mieleen toppi joka piti sitten tänään kotiuttaa. Ja pari muutakin juttua tarttui mukaan!

Eli Onlystä ostin mustan pitsisellä yläosalla varustetun peplum (baari)topin. Vähän epäilyttää kun en ole tottunut näitä muotivillityksiä koskaan itselläni pitämään että miten sopii mulle :D Ja nyt tässä samalla tuli mieleen tämä muotivillitys niin en omista UGGeja, onepieceä, dippivärjäystä hiuksissa, haaremihousuja, sellasia oikein lötkölegginssejä(farkkulegginssit löytyy), burgundy housuja.... :D farkut ja t-paita<3 

Uusi baarilaukku ja baarikengät :D En tiedä miten paljon kestää sitä tallomista ja kaljaa mutta eiköhän noilla pari kertaa nyt tanssahdella tanssilattialla! Otin tuosta baarilaukusta tuon tupsujutun pois ja laitoin tilalle  pienen randomin avaimenperän jotta laukun saa helposti auki!

(kuvat hm&only)

Wandering around at midnight, ickle Firsties? Tut, tut, tut. Naughty, naughty, you'll get caughty!

Kävin tänään äidin kanssa Ikeassa ja Jyskissä. Jotain tarttui mukaan ;)

Koska vein uuteen kämppääni peiton täältä kotoota ja koska en jaksa sitten raahata koko omaisuuttani tänne kotikotiin takaisin kun tulen viikonloppuisin käymään niin piti ostaa hyvä peitto tänne! Ikean Mysa Rönn, lämpöluokka 2(äiti osti itselleen lämpöluokka 6:n peiton, se palelee aina, minä hikoan). Hintaa kertyi Hyvän unen viikkojen -15% tarjouksen jälkeen 16,95. 

Sellaista taloa tai huonetta ei ole varmaan keksittykään jossa minä pystyisin täydellisesti nukkumaan. Jotta nyt vähän edes saisin unta kämpillä niin piti ostaa sitten pimennysverhotkin ikkunoihin. Vielä kun saisi äänieristyksen ja ilmastoinnin niin olisi aika bueno :D Ikean Werna verhot 34,95.

Ja jotta sitten saan lisää verhoja ikkunoihin niin piti ostaa lisää verhonipsuja! Yksi paketti maksoi 2,99.

Musta tikattu päiväpeitto Jyskistä. Ei nyt ihan sellainen mitä etsin mutta ehkä se Itse Täydellisyys kävelee joskus vastaan! Hintaa tälle kertyi 12,50. Äitini bongasi sen mainoslehtisestä ja olihan se sitten pakko käydä ostamassa kun kerran halvalla sai. Haha.

 Siinä vähän kuvaa kämpän olkkarista. Musta/mustanruskea, valkoinen ja punainen on pääosassa, kiitos punaisten ovien. Muuten varmaan olisikin ollut sitten kaikki vihreää :D Onneksi vierashuone on saanut sitten meidän kummankin asukkaan lempivärin teemakseen!

Gigantin sivuilta varasin sitten Matsui höyrysilitysraudan(12,90). Sain äidiltä jonkun matkasilitysraudan mutta siinä oli johto hapertunut :D (kuva gigantti) En kovinkaan ihmeellistä silitysrautaa kyllä tarvitse kun tuskin kovinkaan paljon vaatteitani silitän mutta jos johokin juhlistamaan menen ja vaatteet on rypyssä niin kyllä ne silloin täytyy silittää ;) Ja äiti sanoi ettei tule kylään jos on ryppyiset verhot :'D

(otsikko on Harry Potterista. Riesu räyhänhengen sanoma. Ickle firsties= little first years)

Losing my mind

Taas se iskee. Epätoivo. Kun katsoo itseään peilistä ja melkein oksentaa sen takia mitä sieltä näkee, tietää, ettei asiat ole kunnossa.

Mulle on aina ollut vatsa kaikkein epätäydellisin osa mun vartalosta. Ala-asteella minä olin se pullukka joka kulki vatsa ilmapallona. Sitten se vähän katosi mutta en koskaan voinut istua esimerkiksi bikineissä kenenkään muun nähden sillä vihasin vatsamakkaroitani. Ja nyt tämän diabeteksen takia mä pukeudun taas telttamaisiin paitoihin jotta voisin peittää vatsani. Tämähän tekee mut vielä leveämmän näköiseksi mutta eipähän näy muhkurat.

Nyt taas kun huomenna pitäisi mennä juhliin ja kaivoin vaatteitani, niitä vähän parempia, huomasin ettei kovinkaan moni sovi. Ne kiristää niin rintojen kohdilta, vatsasta kuin käsivarsista. Huoh. Astun taas vaa'alle ja huomaan sen näyttävän kaksi kiloa enemmän mitä viime viikolla. Sitten harmittelen ettei mulla ole kumiankkaa jolla vetää ranteet auki. Se tuntuisi tässä kohdin taas niin hyvältä.

Yllä oleva kuva kuvastaa tällä hetkellä melko hyvin lähtötilannetta. Nyt kaikki siellä ruudun toisella puolella olevat ovat ihan "mitä, no ei varmana! Normaali sinä olet!". Mutta kun en ole. Jotkuthan ovat kertoneet, että ovat saaneet peiteltyä jopa raskausmahan tuttaviltaan. Ei se ole temppu eikä mikään vetää minunkin tapauksessani vatsaa sisään ja istua asennoissa joissa se näyttää pienemmältä. Tai käyttää niitä telttamaisia paitoja.

Tämä kuva taas kertoo hyvin selvästi sitä mitä haluaisin nähdä peilissä. Litteä vatsa. Voisi olla ehkä jopa hiukan lihaksikkaampikin vielä. Mutta millä ihmeellä sellaisen saa?

Kun vaaka on monta vuotta näyttänyt samaa lukemaan ja yhtäkkiä siihen tuleekin +10, ei ole itku kaukana.

Mistä revitään mulle joku julkkisten personal trainer joka saa ihmeitä näkyviin muutamassa viikossa?

Tämä on ahdistavaa eikä muiden "sä et ole läski" auta yhtään kun ei kerran viihdy omassa kehossaan.

(kuvat google/weheartit)

IKEA of sweden

Jos edellisessä viestissä synkisteltiin ja pahasti niin koitetaanpa nyt olla hiukan edes iloisempia. Jos jostain tosiaan se ilo revitään niin siitä, että pääsen sisustamaan kämppää(vaikka se nyt onkin väärässä kaupungissa).

Kokosin muutaman kollaasin mitä nyt ollaan sitten ostettu. Pääasiassa on käytetty iki-ihanaa Ikeaa! Pointsit ruotsille tästä liikkeestä, muuta hyvää sielläkään maassa ei sitten ole ;)

Tässä kaikki muu pitää paikkaansa paitsi tuo oikealla oleva mustanruskea kenkäkaappi. Itselläni on se koivun värisenä. Aikaisemmin tässä on jo siis ostettu kirjoituspöytä lisäosalla, pieni apupöytä ja kenkäkaappi. Muutama päivä sitten käytiin hakemassa kirjahylly(kyllä mahtuu yli 2 metrinen paketti mun miniautoon<3) ja pienet LAIVA työpöydät. Toinen jää tänne kotiin mun datauspöydäks ja toisesta tulee uudessa kämpässä askartelupöytä. Sitten ostin kierrätyskeskuksesta 120cm sängyn niin siihen sijauspatja ja parit lakanat. Ja uuteen kämppään uusi vatsallaan nukkuvan tyyny!

Kirjoituspöydälle lamppu ja kattoon plafondi. Ostin vaikka miten kauan sitten ton vihreän maton kylppäriin mut nyt se ei kyl sovi sinne värinsä puolesta eikä ehkä kokonsakaan mut ihan sama, vessa ei oo mun kämpän pääasia :D Sinne tulee sellanen sininen kärrykin sit pitelemään mun shampoo purkkeja kun ei siellä oo niille mitään muuta paikkaa muuten paitsi lattia. Ja kaakelithan on tosiaan punaiset. Nice.
Mulla taitaa olla 4 tollasta puulipastoa. Kolmessa on koruja ja meikkejä ja neljännessä jotain askartelukamaa. Ikean sivulla ei ollut kuvaa tosta neljän laatikon lokerikosta(siellä oli vaan 6 laatikon ja se maksaa 17,99. Löysin tuon kuvan ruotsinkieliseltä ikea-sivulta). Ja mulla on ollut peilipöydällä seinään kiinnitettynä samantapainen pyöreä peili niin tuolla kun ei saa seiniin mitään kiinnittää niin ostin sitten tuollaisen pöytämallisen.

Tollasia normaaleja keittiötarvikkeita. Jotkut vähemmän tärkeitä mitä toiset(tuossa ei nyt ole kaikkia mitä on hankittu ja aika paljon on tullut mun äidin varastoista). Juomalasit on J:n äidin ostamat.

Sitten jotain muuta pientä on kans tullu hankittua. Mulla oli itellä jo ennestään yks Jaffa-sivuverho jonka mun mamma metsästi mulle kun se oli jossain 25e tarjouksessa ja sit kerran kun kävin Citymarketissa niin samainen verho oli 20e niin olihan se nyt pakko ostaa että saa sitten ikkunaan tasapuolisesti verhot! Ja alkuperäinen hintahan yhdellä verholla on joku 52,90 :D Naurettavaa.

Niin nami kuosi!

No valittelin jossain vaiheessa ettei mulle jää sit tänne omaan huoneeseeni yhtään mitään muuta ku sänky niin äiti päätti ostaa sitten toisenkin peilipöydän ja kävi sen hakemassa myös ekotorilta. Päätettiin et otan sen sit mukaan kämppään et ihan turha raahata tota nykyistä alas tuolta kun ne on ihan yhtä hyviä. Ja se on siis tällainen:

Mulla on aina ollu käytössä peilipöytä niin en osaa meikata missään vessassa :D Eikä meidän kämpän vessaan kyllä sitten mitään mahtuiskaan tekemään että ei sen puolen.

Meillä oli J:n kanssa kauhea tappelu niinkin pienestä asiasta kuin ruokapöydän tuolien pehmusteista! Minä olisin halunnut tumman ruskeat ja J mustat kun tummanruskeita ei löytyny(ainaki näin ymmärsin) mutta sitten kun mentiin kaupoille niin päätettiin ottaa punaset. Sopii ne sit ainakin värimaailmassa kämpän oviin ja baarituoleihin.

Eilen oltiin baarissa M:n kanssa ja mun kohdalla täytyy sanoa oli aivan floppi ilta mutta ei aina voi olla hauskaa :D Tänään on vietetty kotipäivää ja kohta nukkumaan kun huomenna täytyy herätä ajoissa!

(kuvat google, ikea)

Hukassa

Onko jollakin muulla sellainen olo, että on aivan hukassa omassa elämässään vaikka toisaalta olisikin kartalla?

Mun pitäis olla tällä hetkellä onnellinen, innostunut, iloinen, riemukas ja mitä vielä sen lisäksi mutta näiden sijaan olenkin surullinen, ahdistunut, onneton ja aivan siivet maassa. Mun elämäni on kokenut tänä vuonna jo niin paljon mullistuksia, että koen olevani jopa hiukan etuoikeutettu tuntemaan näin mutta nyt on kuitenkin edessä asia jonka vuoksi ei pitäisi menettää yöuniaan.

Siinä se nyt on, oma eka kämppä. Mun ikioma olohuone ja keittokomero.
 Mutta alan oikeasti ymmärtää niitä 30-vuotiaita poikamiehiä jotka asuu vielä äidin helmoissa. Jotkut muuttaa pois kotoota 15-vuotiaana ja mä koen nyt 22-vuotiaana olevani aivan liian nuori. Kotona asuminen on turvallista ja joillekin se itsenäistyminen on isompi asia mitä muille.

Mä olen hyvin läheisissä väleissä äitini kanssa. Mä tykkään kun saadaan kumpikin lötköttää omalla sohvalla ja katsoa telkkarista jotain hyvää sarjaa ja kumpikin vääntää siinä samalla silmät kiiluen jotain käsityötä. Entäs nyt sitten kun asun 160km päässä? En voi enää katsoa äitini kanssa klo 21 ohjelmia.
Mä en voi enää soittaa äidille ja kysyä:" missä täällä laatikossa on meidän vispilä?" kun nyt mun täytyy tietää sen paikka ihan itse. Entä sitten kun tulee haava keskellä yötä sormeen? Äiti tietää aina mitä siihen kuuluu laittaa. Minä kun alan sitä sorkkimaan niin kohta puolin se on tulehtunut ja amputoitu koko sormi.
Entäs kun on näkkileipä kaapista loppu? No ei hätää, äiti on ostanut varapaketin jo odottamaan. Nyt mun täytyy ihan itse raahata perseeni kauppaan vaikka satais taivaalta pieniä eukkoja jos kerran sitä saatanan näkkileipää haluan.

Muutan n. 25 000 ihmisen kaupungista n. 250 000 ihmisen kaupunkiin. Olen tottunut siihen, että 3km säteellä mulla on ollut ala-aste,yläaste, lukio, kirjasto, sata ruokakauppaa, uimahalli, jäähalli, kauppakeskus, työkkäri, sairaala, työpaikka.... Siis ihan kaikki mitä on tarvittu.

Nyt sitten tulevassa kaupungissa mikään ei ole lähellä tohon verrattuna. Kaikki suurimmat löytyy n. 10km päästä. Eihän se nyt ole matka ei, mutta pidempi mihin olen tottunut. Onhan siellä paremmat joukkoliikenneyhteydet mitä täällä mutta ihmisenä joka ei ole kuin kaksi kertaa elämässään kulkenut bussilla niin sekin on kova paikka. Mitä jos hyppään väärällä pysäkillä pois? Entä jos on täysin väärä bussi?

Ja ihmiset. Niitä löytyy nyt 10 kertaa enemmän. Lisää ruuhkaa, lisää jonoja, lisää mua parempia hakijoita työpaikkoihin...

Koko ikäni olen myös asunut omakotitalossa jossa omaa pihaa olisi vaikka muille jakaa. Olen saanut nauttia riippukeinusta, leikkimökistä, auringonottamisesta pensasaidan takaa melkein ilkosillaan, olen voinut huutaa naama punaisena ja paiskoa tavaroita ilman että olisi tarvinnut välittää seinänaapureista.
Nyt sitten asun kerrostalossa jossa en ole ainoa asukas. En voi metelöidä, en voi mennä pihalle ottamaan aurinkoa, minulla ei ole leikkimökkiä eikä edes parveketta.

Tiedän, että joskus täytyy itsenäistyä mutta nyt tuntuu, että tätä pahempaa hetkeä siihen ei voisi enää olla. Ja luulen, että minun olisi pitänyt asua ensin tässä lähellä jossain yksin jotta olisin vähän tottunut omien asioiden hoitamiseen. Nyt tämän kaiken sekasorron keskellä vielä muutan asumaan toisen henkilön kanssa. Vaikka olenkin asunut tähän asti kahden ihmisen kanssa, omien vanhempieni, on se silti eri asia. Olen saanut tehdä melkein mitä haluan, nököttää huoneessani ilman mitään kontaktia heihin tai ulkomaailmaan, olen saanut näyttää keskisormea ilman, että sitä on sen kummemmin noteerattu sillä omien lasten kuuluu uhoa vanhemmilleen. Nyt kaikesta mitä teen, saan kuulla. Jos korotan ääntäni niin ihmetellään miksi huudan, jos näytän keskisormea niin se otetaan hyökkäyksenä, jos en puhu niin ihmetellään mitä nyt on tehty väärin.
Vanhemmat vain antaisivat minun olla omissa oloissani siihen asti kunnes routa porsaan kotiin tuo.
Olen äkkipikainen ailahteleva tempperamenttinen jääräpää paska jonka täytyy päästää välillä höyryjä ulos ja johon ei silloin kannata kiinnittää mitään huomiota. Pistää vaan ovi kiinni nenän edestä ja antaa rauhoittua.

Ehkä tää tästä sitten joskus... Tai sitten ei.

(kuvat google, paitsi toinen ylhäältä on oma ottama)