5

Kävinpä eilen vähän "kaupoilla". Musta tuntuu, että se miten jotkut rakkaat karvaiset kamuni löytää itsensä 24/7 "viihdekeskuksesta" niin minä olen 24/7 "kaupoilla". No joka tapauksessa kerrankin tiesin tarkkaan mitä menin ostamaan. Enkä tullut tyhjin käsin kotiin.

 Ostin kahdet farkut H&M:stä. Harmaat maksoi 12,95 ja tummemmat 19,95. Noi tummemmat multa itse asiassa löytyykin jo kotoa, tosin hyvin käytettyinä, venyneinä, kuluneina ja täynnä kissan kynsien jälkiä joten uusille oli kyllä tilaa mun vaatekaapissa! Farkuista on mulla nyt muutenkin ollut vähän pulaa kun diabeteksen toteamisen jälkeen on tullut 9kg lisää painoa....No yritys hyvä kymmenen, tulos (vielä) nolla, että saan itseni vähän solakammaksi ja kiinteämmäksi.


Jos nyt tästä intistä vielä paasaan niin tota yhtä on saanut katsella täällä lomilla taas ihan kiitettävästi. Sinänsä jees mutta sitten... Kun on vuoden tässä tottunut olemaan yksin ja tekemään omia pieniä näpertelyjä ja sitten kun ei voikaan niitä enää tehdä niin...Raivo iskee. Tai no voinhan minä mutta sitten ajattelen, että toinen kuolee tylsyyteen. Ja sama homma mun päivittäisten rutiinien kanssa. J:n kanssa kun on ihan normaalia mennä kahdentoista aikaan yöllä kauppaan ja alkaa valmistamaan ruokaa. Yksin kun olen niin kahdeksalta illalla kevyt iltapala ja sen jälkeen todellakaan enää mitään vatsaan. Ja muutenkin tuntuu, että syön J:n kanssa koko ajan. Ja lenkille lähtökin on paljon vaikeampaa kun ei voi tosta noin vaan extempore päättää kesken muiden puuhien, että nyt on lenkkiaika. Nyt täytyy miettiä mitä ollaan tekemässä, toisella ei ole lenkkikamoja, onko idioottimaista, että minä menen lenkille ja toinen jää pelaamaan... Ja muutenkin tässä vaiheessa yksin juokseminen on kyllä mukavempaa kun taso on aika eri kuitenkin. Siinä missä minä olen kuollut 2km lenkin jälkeen, toiselle se on vasta alkulämmittelyä. Huhheijaa.
Ja vähän sama sitten jonkun kuntopyörän kanssa. Tunnen itseni idiootiksi ähkiessäni pyörän selässä ja toinen istuu takana ja kyylää takamusta............Nauti siinä sitten urheilusta saatana.

Kroppa kiittää kyllä tän viikkoisesta huvipuisto retkestä. Ai että, alkaa nekin laitteet olla jo vähän liian kevyitä :D Olkapäät vaan tulee aina Kirnussa kipeksi. En ymmärrä miten ne turva"valjaat" aina onnistuu hakkaamaan niin lujaa siinä.

Ens vuonna vois oikeastikin miettiä, että tekisi reissun johonkin euroopan kaupunkiin jossa on iso huvipuisto hurjilla ja nopeilla vuoristoradoilla! Siinä vois olla ehkä minullekin jo haastetta uskaltaa mennä ;)
Ei kyllä enää Linnanmäen Ukkokaan tunnu pahalta vaikka senkin huippunopeus on 105km/h. Se on tosin aika lyhyt rata, vain 150m jos vertaa noihin isojen maiden ratoihin kun ne tuppaa olemaan lähes 1000m pitkiä.

Ukko

Kirnu

Kieppi

(kuvat google)