66

Tänään luvassa random höpinää.

Nyt on sitten diabeteksen kanssa elämistä takana kuukauden päivät. Kyllä se siitä varmaan alkaa pian luistamaan vähän paremmin. Välillä vituttaa ja rankasti, välillä ei.  Mielenkiintoinen ilmiö on se, että mun reidet ja vatsa on täynnä mustelmia(minä joka en koskaan saa mistään mustelmia) koska se insuliinipiikki jotenkin nirhasee siinä aina verisuonia. Ja sitten myös se, että nyt on tullut syötyä paaaaljon vähemmän herkkuja mitä ennen niin silti paino nousee ihan mieletöntä vauhtia. Vielä se ei ole näkynyt tämän enempää mun vartalossa mutta jos se tota rataa nousee niin kohta muistutan sitä tunnettua rantahyljettä. Se nyt vaan tarkoittaa taas sitä että pitäisi nostaa se perse ylös penkistä. MISTÄ MULLE MOTIVAATIOTA?! Haluan rantakuntoon 2014 enkä 2050.

Olen tässä muutaman viikon ajan ollut myös aika väsynyt. Viikonloputkin menee vaan sängyssä löhötessä ja sitä suorittaa vain pakolliset liikkumiset paikasta toiseen. Ajatus baareista ja alkoholista väsyttää vielä enemmän. Ja nyt kun tietää, ettei se alkoholi ole enää niin sallittua niin tuntee huonoa omaatuntoa vain jo katsoessaan jotain alkoholipitoista. Ei sitä oikeastaan tee edes kauheasti mieli. Ja pidemmän päälle ajateltuna miksi kaataa kurkusta alas nestettä joka tuhoaa elimistöä. Diabeteskin voi tuoda joskus lisäsairauksia enkä halua edesauttaa niitä. Voi niitä aikoja kun hengailtiin porukalla koulun pihalla ja juoruiltiin. Nykyisin kaikki kavereiden tapaamiset tuntuu jotenkin liittyvän vain juhlimiseen...

Kouluavustajan homma on myös erittäin mielenkiintoista. Varsinkin jos olet sijaisena luokassa. Siis aivan yksin 20 kauhukakaran armoilla. Mitään ei pidä uskoa vielä viidennelläkään kerralla. Vasta sitten kun kello tosiaan on 13:55 ja oppilas näyttää tuskaiselta, voi hänet päästää jotta ehtii bussiin ajoissa. "Ei me koskaan saada sitä loppua läksyksi" tapaisille lauseille ei myöskään kannata antaa ajatusta. Ne huijaa sua koko ajan ihan 6-0. Paras fiilis on kuitenkin varmaan se kun huonosti käyttäytyneestä oppilaasta kantelet opettajalle ja se saa tunnin jälki-istuntoa. Siitäpähän sai!

Nykyisin annetaan jälki-istuntoa ihan mielettömän helposti. Silloin kun itse oltiin ala-asteella niin "nyt te joudutte kaikki jälkkäriin" lauseilla peloteltiin usein mutta en muista, että luokaltani olisi kovinkaan moni koskaan istunut jälki-istunnossa. Nyt 15min jälki-istunto pamahtaa kun olet unohtanut 3 kertaa tehdä läksyt. Tunnin jälkkäri tulee automaattisesti kun olet tahallaan kampannut jonkun. 2 tuntia tulee opettajalle niskoittelusta.  Tiedä sitten onko näistä hyötyä. Se nähdään sitten joskus millainen sukupolvi tästä 2000-luvulla syntyneestä sakista kasvaa.

Tatuointiasiakin on taas hiipinyt salakavalasti mieleeni. Blogeissa on esillä mitä upeampia kuvia ja sitä alkaa taas kuolaamaan itselleenkin tatskaa. Nyt olisi jo periaatteessa kaksi tekstiä jotka haluaisin hakkauttaa iholleni. Joku lävistyskin olisi kiva. Lävistykset on siitä hyviä että ne saa pois paljon helpommin(toki niistäkin voi jäädä jälki) ja laittaminen ei satu todellakaan paljon mutta tatuointia ei helpolla poistetakaan. Laittaminen maksaa ja poistaminen maksaa ja entäs se kipu. Onko kaikki sen arvoista? Toisaalta tässäkin voisi ajatella, että kerran täällä eletään.

Kyllä mä sen Benji-hypynkin vielä joskus teen...