Joo eipä tässä ole pahemmin mitään kirjoitettavaa. Tai no ehkä olisikin mutta ei mitään uutta asiaa. Ikäkriisi painaa jo tässä vaiheessa(kuulun niihin jotka ei halua kasvaa ikinä aikuisiksi), en tiedä mitä haluan elämältä, baarit houkuttelee mua nykyisin aivan liikaa.... Errr. (Minä joka vannoin etten koskaan kävisi baarissa..... )
Kun vaan vois mennä ja tulla ja tehdä mitä haluaa, ilman että yksikään ihminen kyttää sun liikkeitä...Mä olen ja tulen aina olemaan itsenäinen. En halua olla riippuvainen kenestäkään. Enkä tilivelvollinen kenellekkään. Note to self: Ota aikalisä itsellesi.
Huomaan, että oon muuttunu ihmisenä todella paljon, jos vaikka ajatellaan aikaa 5 vuotta taaksepäin. En tiedä onko muutos parempi vai huonompi. Joiltain osilta taitaa olla huonompi. Tunnen itteni toisinaan huonoksi ihmiseksi kun en osaa arvostaa välttämättä sitä mitä mulla on ja leijailen jossain ihan omissa haavemaailmoissani vaikka tiedän, että ne on jotain sellaista mitä en voi koskaan saada. Ainahan saa haaveilla mutta koska se haaveilu menee liian pitkälle? Silloin kun se haittaa normaalia elämää ja kohtelen ihmisiä miten sattuu koska ne ei mun mielestä ole aina sitä mitä haluan? Kyllä.
Mulle tekisi aivan hirveän hyvää, jos olisin hetken jossain muualla kuin täällä jossa olen asunut koko tämän "pitkän" ikäni. Silloin voisin tajuta miten hyvä paikka tämä onkaan elää. Nyt se tuntuu vaan tylsältä ja harmaalta. Silmissä kun vilahtelee New Yorkin hulppeat asunnot ja elämäntyyli. Jonkun pitäisi pudottaa mut takaisin maanpinnalle. Mutta enhän minä ketään kuuntele koska olen itsepäinen paska. Enkä tee asioille mitään vaikka tiedostan ongelmat. tiedän, OLEN VAIKEA!
No mutta jos ei puhuta siitä aiheesta sitten enää niin puhutaanko sitten jääkiekosta? Ei. Sekään ei ole oikeastaan hyvä aihe. Mun mustalla listalla on jo ruotsin ja usan(tää viha tuli jostain muusta kisoista kun nyt näistä mm-kisoista) lisäks venäjä. Naapurimaat, suksikaa kuuseen!
Jos otsikkoa ihmettelette niin se on siitä saksalaisesta tv-sarjasta. Siellä oli häät. Ja kukaan ei taputtanut kirkossa ja sitten pappi sanoi tuon otsikon. Ja tähän sarjaan liittyy toinenkin juttu. Siinä soi taustalla usein aivan uskomattoman hyvää musaa! Olen löytänyt uusia hyviä kappaleita ja nyt ne sitten soi repeatilla mukavasti päivästä toiseen. MUTTA äsken tapahtui jotain vielä uskomattomampaa! Taustamusiikkina soi HURTS! Katsoin sitten jakson julkaisupäivää ja kas, sehän alkaa olla sitä aikaa kun Hurts ponnahti maailmankartalle kunnolla. Ja mikäs muukaan kuin se iki-ihana Wonderful life kappale.
Ja sitten tästä kappaleesta tuleekin mieleen se mun tatuointi haaveeni.... MÄ EDELLEEN TAHDON SEN! Mutta mulla ei ole sisua siihen! PERKELE! Kyllä mä vielä joskus. Varmasti. Lupaan sen! Ehkei vielä ole vaan oikea aika... Tai no onhan tässä jo 21 vuoden aikana(hyvää syntymäpäivää mulle vielä kerran) tapahtunut varmaan enemmän kuin joillakin koko 80 vuoden aikana mutta mutta...
Sainhan mä tähän tekstiä, ihan mukavastikin. Toisaalta tämä on tällainen "tällä hetkellä vituttaa kaikki"- postaus. Aina ei voi olla positiviinen. Aina ei voi olla kiva. Aina ei voi olla normaali. Aina ei voi olla...minä.
"Just a perfect day,
you made me forget myself.
I thought I was someone else,
someone good."
Sarjassamme avautuminen. I'm done.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti