Sitä haluaisi näyttää tältä:
Mutta totuus on tämä:
Ei naurata. Eikä varsinkaan silloin kun asian eteen yrittää jotain tehdä ja sitten käy näin:
Tarviiko muuta edes sanoa?
Olen päättänyt, että nyt talvella kotona sisällä teen vatsalihaksia, selkälihaksia, punnerruksia ja ties minkälaisia kääntöjä ja vääntöjä sekä treenaan käsipainoilla mutta jotenkin se perse vaan pysyy penkissä..
Mutta tässä pari päivää sitten saadun kohtauksen jälkeen päätin että nyt on ryhdistäydyttävä! Ja sen aion tehdä! Vähennän myös ylimääräistä mässäilyä ja yritän joka päivä tehdä edes jotain paremman kunnon eteen. Ja kun kevät tulee, menen lenkille. Talvella en edes ajattele tuolla ulkona juoksemista koska en ole tottunut juoksemiseen ja sitten kylmä ilma menee keuhkoihini ja tappaisi ne. Tämä on koettu pari kertaa. Juoksusta tulee hyvä olo mutta ei silloin kun joutuu sen jälkeen elämään monta tuntia veren maku suussa ja muutenkin ihan keuhkotautisena.
Toivokaamme siis motivaatiorikasta tulevaisuutta kuntoilun saralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti