Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

Se on nyt kuulkaas keskikesä ja Juhannus! Blogi hiljenee taas(ihan kuin se ei olisi jo koko ajan muutenkin hiljaa) ja palataan sitten taas joskus sorvin ääreen!

Näihin kuviin ja tunnelmiin! ;)

(google)

"Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja, jokainen alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta fanfaarien soidessa"

Hetki kulunut kun tänne olen viimeksi kirjoittanut. Eipä sillä, että mulla oikein mitään asiaa olisi edes ollutkaan :D Nyt täällä kriiseilen omien opintojeni kanssa vain.. Tässä _vähän_ mietteitä asioista.. :D

Olen siis saanut paikan ammattiopistosta vaatetusalan artesaani koulutukseen(kolmas hakutoiveeni yhteishaussa). Alahan olisi mitä mainioin minunlaiselleni käsityö-hirmulle...
MUTTA..... :D Se on vaatteiden tekoa ja suunnittelua, yrittäjyyden opiskelua(nukahdan jo valmiiksi...) ja erilaisiin projekteihin osallistumista(messut ym). No kyllähän multa vaatteiden teko onnistuu mutta itse en ole kyllä sitten tehnyt yläasteen kässäntuntien jälkeen itselleni tai kenellekkään muulle ainuttakaan kokonaista vaatetta. Kyllähän sitä nyt on hihoja lyhennetty, helmoja kavennettu jne. Ei mulla ole mitään hajua enää mistään päärmeiden ompelusta(jep, jopa minä voin olla ulapalla käsityö asioissa), en osaa laskea kankaan menekkiä (matematiikka toinen ystäväni<3) ja yrittäjyys opinnot... voi luoja. Se joka näkee mut toimimassa yrittäjänä ei tunne mua laisinkaan :D

Ennen kaikkea, artesaaneilla ei ole töitä :D Kituutanko sitten kaksi vuotta opintotuella ja opiskelen alaa josta valmistun työttömäksi? Sen jälkeen en voisi enää hakea ammatillisessa haussa normaalisti ja olisin jo 25-vuotias vanhus. Voi kyllä, 23-vuotias kärsii jo nyt aivan mielettömästi ikäkriisistä :'D

MUTTA TOISAALTA. Sain opiskelupaikan. Yhden. Joku ei saanut sitäkään. En ole saanut vielä virallisia kirjeitä postissa joten en tiedä esimerkiksi kuinka monella varasijalla olen ensimmäisessä hakutoiveessani ja olenko vai enkö ole päässyt kouluun toisesta hakutoiveesta. Mitä vain voi vielä tapahtua.

Jos otan paikan vastaan ja suoritan tutkinnon niin minulla on tutkinto jota tässä niin helvetin täydellisessä yhteiskunnassa painotetaan tappiin asti. "Jos ei opiskele, ei pääse töihin". No enpä ole sitä koulutusta tähän mennessäkään tosin niin paljon tarvinnut, tietenkin ne paremmat diilit menee ohi mutta olen pärjännyt.

Eniten on harmittanut myös se, että jos suoritan tutkinnon niin en voi hakea enää normaalisti toiseen ammatilliseen tutkintoon. Kun kuulin tämän, tuntui kuin joku olisi lyönyt minua turpaan. Ja kun torstaina näitä tuloksia tuli niin ihan kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta kun en päässyt ekaan vaihtoehtoon.

Mutta sitten katsoin peiliin.

Näin siellä erittäin tyhmän ihmisen kasvot ja sanoin itselleni, että mitä helvettiä nyt oikein kitisen. Olen ns. terve, katto pään päällä, rahaa ruokaan ja vähän roskaankin, ulkomaanmatka edessä ja asiat kaiken kaikkiaan siis hyvin.

Ihmiset vaihtavat alaa yli viisikymppisinäkin. Miksen minä siis voisi kouluttaa itseäni moneen eri alaan. Vaikka normaalisti en sitten artesaanin jälkeen voisikaan hakea ammatilliseen koulutukseen niin aina on oppisopimuskoulutus, aikuiskoulutus, erillishaku,  ammattikorkeakoulu, yliopisto.... Monta eri vaihtoehtoa!
Ja kuulemma yhden opiskelupaikan sääntö ei koske toista astetta joten voin siis ottaa paikan vastaan, hakea täydennyshaussa, hakea seuraavassa yhteishaussa... Jos saan paikan voin vaihtaa. Mitään ei ole menetetty.


Se on myös tosin sanottava, että hajottaahan se ihmistä kun ei pääse sinne minne tosissaan haluaisi. Nytkin mulle jäi jäätävä paska maku suuhun tosta artesaanin pääsykokeesta ja todella hyvä fiilis lähihoitajan kokeesta ja mites sitten kävi... Muutenkaan en koskaan usko itseeni ja luota siihen, että voin onnistua niin eipähän tämä nyt ainakaan parantanut sitä tilannetta.

Mutta ehkä vielä joskus kaikki on täydellisesti. Tai ainakin melkein.

(kuvat google)