Nyt taas kun on pikkasen aikaa edellisestä kuntosali käynnistä ja teki vähän enemmän yläkroppaa niin voi jestas sentään ku on kipeä olo! :D Muutenkin jo kun on flunssaa(onneks se on jo aika hyvässä jamassa) niin entäs sit lihakset. Enhän mä meinannut saada aamulla edes paitaa päälle! No mutta jospa se tästä lähtis jossain vaiheessa rullaamaan vähän enemmän. Pitäisi saada vaan ensin edes sellanen olo ettei hävetä olla siellä salilla niiden muskelimiesten kanssa :D No jostainhan ne kaikki on sen treenaamisen aloittaneet mutta silti on vähän sellanen awkward olo. Toivon mukaan joskus tulen viihtymään salilla vähän kauemminkin niin voin oikeasti käyttää otsikon lausetta ;D
Tänään kävin sitten pienen juoksulenkin tekemässä vaikka paikat sattuskin. Juoksin ihan kevyesti ja jotenkin se lenkillekin lähtö on vaan niin vaikeeta. Enkä vieläkään tiedä(no okei, aikaa on kulunut tästä mun satunnaisen lenkkeilynkin aloittamisesta vasta tosi vähän) mikä se liikunnan tuoma hyvän olon tunne pitäisi olla mutta kyllä sitä jonkinlainen hymy huulille sentään tulee lenkin/salin jälkeen kun tietää saaneensa sen perseen edes ylös penkistä!
Ja nyt sitten koitan panostaa vähän tähän ruokailupuoleen pikkasen enemmän. En nyt mitenkään fanaattisesti ala kaloreita laskea mutta on mulla muutamien kasvisten yms kaloritiedot ylhäällä. Laskin jollain netin kalorinkulutus laskurilla(no eihän ne nyt ole 100% varmoja mutta antaa edes jotain osviittaa) että mun päivittäinen kalorinkulutus olis joku 2000. Eli nyt pyrin sitten syömään n. 1200-1500 kaloria päivässä. Lihaksethan kasvaa sillä että syö enemmän mitä kuluttaa mutta mun kohdalla ei nyt vielä olla missään jumalattomissa bodauksissa niin aion ensin vähän kiinteyttää/laihduttaa ja sitten kun hommaan pääsee jyvälle ja se kuntosali muodostuu kakkoskodiksi niin alkaa suurempi lihasten treenaus.
Ja mä tiedän että tulee vielä päiviä kun turhaudun ja itken tän mun kuntokuurin takia(periaatteessahan tästä pitäisi tulla ihan koko loppuelämän elämäntapa, ei se mitään auta että ensin kuntoilen vuoden ihan hulluna ja sen jälkeen ryhdyn taas sohvaperunaksi) mutta onneksi J on kyllä tässä asiassa sellanen joka potkii mua persuksille. Ja täytyy vaan koittaa ajatella että kaikki se on mun omaks parhaaks.
No niin, se siitä. D-lääkäri oli tosiaan maanantaina ja sielläkin tästä mun kuntoilusta ja paremmasta ruokailusta sanoin ja näytti peukkua mulle. Noottia tuli tosin siitä ettei Oivariini ole paras levite leivän päälle(mulla oli kolesteroli vähän koholla. Tai no sinänsä se oli ihan normaali mutta diabeetikoilla se normaalin raja on jonkin verran alempana) niin suositteli vaihtamaan Keijuun tai Beceliin. Keiju on pahaa joten ei ikinä sitä mutta kaipa sitä täytyy sitten jotain Beceliä kokeilla :D
Pitkäaikaissokeri oli 5,4 ja se on kuin normaalilla ihmisellä. Hyvä minä, vaikka tämä vuosi on ollut niin helvetin vaikea(johtuen alunperin ihan tästä koko sairaudesta) niin olen silti saanut hoidettua itseni. Silmälääkäriaikahan oli taas sitten tammikuun puolessa välissä ja D-lääkäri maaliskuun lopussa. Sitä se tulee olemaan tässä lopun ikäni että ainakin 4 kertaa käydään vuodessa Deen takia lääkärissä.
Deestä tulikin mieleen että kaikkea sitä ihminen keksii helpottaakseen oloaan. Koska tulen olemaan "onnellisesti" avioliitossa tämän sairauden kanssa koko loppuikäni niin olisihan se nyt ihan kiva antaa tälle nimikin! Joten elämänkumppanini on saanut kasteen Derek! :'D
Minä ja minun insuliiniriippuudesta johtuvat lääkeainehuurut ja niiden aikana tulevat ideat.....
Olisin myös aivan valmis perheenlisäykselle lääkärin mukaan :) Pitäisi varmaan ehdottaa J:lle josko tehtäis se jälkeläinen.... Or not. Mun kohdalla perheenlisäys ei tule mahdollisesti ajankohtaiseksi koskaan. Mutta se mua mietitytti että jos nyt sattuisin lapsen haluamaan niin se pitäisi kuulemma tehdä suunnitellusti(lie mitä nyt tarkoittaa, yleensä se että jättää ehkäisyn pois on jo aika suunniteltua....)
Mahtaakohan ne siis hirttää mut mun munasoluistani jos pamahtaisin ilman suunnittelua raskaaksi?
No ehkä tästä perheenlisäyksestä pitäisi ensin puhua lääkärin kanssa ennen kuin jättää sen ehkäisyn pois mutta minkäs minä sille mahtaisin jos ehkäisy pettäisi?
Muuta kovin paljon tässä ei ole tapahtunut. Eloa täällä kaukana muista ja töissä käymistä. On tuo työpaikka kyllä auttanut paljon mua siinä että olen alkanut hiukan edes viihtyä täällä. Kaukana tämä nyt edelleen on mun mielestä mutta....
Mulla on tämän viikon perjantaihin asti aikaa ilmoittautua työpaikan pikku jouluihin. Mutta sitten se tarkoittaisi sitä etten sinä viikonloppuna pääsisi kotipaikkakunnalle. Möyh. Onneksi voin lohduttautua sillä että mulla on kahden viikon joululoma! Muahahahaaa! Jotain hyötyä taas koulussa työskentelystä vaikka ne lapset ajaa mut hermoraunioksi.
Käsitöiden saralla menee taas todella hyvin. Uusia projekteja sikiää mieleen ja mulla on sata keskeneräistä sukkaa, pipoa, ties mitä härpäkettä mutta onneks osalle on deadline 24.12 :D
Ps. Oli myös pakko olla lapsi ja ostaa muumijoulukalenteri. Siis oikein sellainen mistä saa pieniä muumifiguureita. Ne on vaan mun mielestä niin söpöjä! Ton kalenterin avustuksella mun hahmokokoelma kasvaa kivasti mutta edelleen puuttuu paljon. Onneksi niitä näyttää huuto.netissä olevan myynnissä pilvin pimein.... :DD
Kuvat google
